Seuraavan kolmen kuukauden aikana pitäis kuulemma keksiä jotain, mitä tehdä kuntouttavan työtoiminnan jälkeen, koska tuhlaan kuulemma vain omaa aikaani siellä. Tai jotain vastaavaa.

Ongelma vain on se, että varsinkin nykyinen hallitus on aiheuttanut sen, että osa-aikatöitä ei oo mitään järkeä ottaa vastaan, eikä uudelleen kouluttautuminenkaan ole enää taloudellisesti kannattavaa. Uutta opintolainaa en tuu saamaan, koska edellinenkin maksamatta ja työvoimapoliittiseen koulutukseenkaan ei oo enää itsestäänselvyys päästä.

Vielä kun olis motivaatiota pohtia, että mitä seuraavaksi tekis. Jäiskö ihan suosiolla heinäkuun puolivälissä saikulle sillä perusteella, että ei vaa pysty eikä kykene tekemään töitä saati opiskella? Ei viitsis kokeillakaan, että onnistuuko jompikumpi, koska seurauksena on sit karenssi jos ei jaksa, pysty eikä kykene.

Rahaa kumminkin tarttis. Enemmän kuin mitä mulla on mahdollisuus saada töistä tai koulutuksesta. Ironista. Tosin tilanne on ollu sama jo 15 vuotta, että ei enää tässä iässä oo edes järkevää ruveta havittelemaan sellasia tuloja, joilla tässä yhteiskunnassa tulis toimeen.

Ja jos mä menisin töihin tai opiskelemaan, jäis ruokajaossa käyminen väliin, kun ei töistä pysty livahtamaan yli tunniksi hakemaan ruokaa, että on edes jotain syötävää töissä tai kotona. Kaikki tuetki katoais kuin tuhka tuuleen, varsinkin jos päätyisin kokopäivätöihin.

Ei varsinaisesti motivoi tehdä mitään.